sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Herra Hartikainen ja kumppanit

Kanat on vihdoin täällä!

Aamulla körryyteltiin Vaalan hakemaan kanat ja kukko. Ehtoisa emäntä Vaalassa meidät kahvitteli maittavien leivonnaisten kera.

Kotimatka meni mukavasti kissankuljetusboxeissa ja pahvilaatikossa. Olivat hipihiljaa koko matkan.

Kukko oli ilman nimeä tuossa noin tunteroinen sitten vielä, mutta sitten siitä tuli (Uunofaneja asuu taloudessa + kaksi siskoa oli käymässä, joille Uuno-elokuvat ovat vähintäänkin tuttuja) Hartikainen. Kiekunut se on jo pari kertaa ja se kuulostaa hassulta :D Hyvin pitää huolta omista leideistään.

Koko lauma, Hartikainen, Elisa, Massu ja Matilda





Tässä ne kuoputtavat maata ja näyttääpä omena kelpaavan meidän porukalle!



 ... ja myös Appelsiini :D Ananaksen karan heitin sekaan myös ja vielä banaaninkuoret kokeeksi, josko kuoputtaisivat sieltä sisältä jämät. Näkyi nokittuneen sekin.


On nämä hienoja eläimiä, kerrassaan. Kaivelin niille innoissani kastematoja (huonolla menestyksellä tosin) ja seurailivat nokka tarkkana löydänkö ja kun löysin ja heitin madot häkkiin, hävisi alta puolen sekunnin. Ja nää juoksee muuten tosi kovaa!


Hartikainen seuraa taustalla kanojensa syömistä.

Kotiutuminen on edelleen käynnissä, mutta koirien kohtaaminen verkon läpi oli pelottava juttu ja kukko ajoi/ ajaa siinä vaiheessa kanasensa sisälle :D Uuno kanakoirana otti vähän jo seisontaa häkin ulkopuolella. Macy yritti ensin hätistellä häkin vieressä erittäin kiinnostuneena, mutta rauhoittui sekin.




Ikkunan läpi otin kuvia sisältä. Kokeeksi laitoin paperisilppua pehkuun, katsotaan syövätkö naamansa sen vai antaavatko olla. Mikäli antavat olla, niin saavat mukavan lisäpehkun sahanpurun lisäksi. Sisällä olivat jo pesään kolonsa tehneet.
Noi on ihan huiput nuo Hartikaisen takasulat! Aikoinaan olisi saattanut iskää perhokalastajana kiinnostaa nuo sulat :D

Häkin alaosaa jouduttiin tiivistämään, koskapa Macy-koiran pää mahtui aukosta sisään. Ei sillä että se sinne mahtuisi tai kanat ulos, mutta jotta ei säikyttele kanoja suotta tunkemalla päätä aitaukseen.

Kuvassa harmaa kana: Matilda, musta on Massu ja tuo vaalein on Elisa




Uskaltauduimme siskojen kanssa metsästämään Massun syliin. Nätisti oli Massu sylissä ja kovin jännittävää uudesta omistajasta :D Massu kiersi kolmen siskon käsissä rauhallisena.


On tämä kyllä jänskää! Niitä on ihan huippua seurata kun ne tuolla tuoheltaa :D Meillä oli vieraiden kanssa monta hiljaista hetkeä kun vain tuijotettiin keittiön ikkunasta kanojen touhuilua.


No ja arvatkaapas mitä! Kanat on tehneet jo kaksi munaa! Ensimmäinen tuli ulos, häkkiin vahingossa ilmeisesti koirien tutustellessa häkin vieressä. Se meni  myöhemmin rikki koiran tiimeltäessä, mutta toinen löytyi pesästä (<3) ja laitettiin talteen heti. Ei puutu montaa enää, että on täysi setti ;) Hassua, miten sitä iloitsee kananmunasta! Se oli ihanan lämmin ja tuore :D



.. ja hetihän se piti paistaa ja maistaa. Jaettiin kolmen siskon kesken yksi munakas :D Voin kertoo, että on muuten ihan eri makuinen! Todella hyvää ja eri rakenteista kun kaupan munat. Tai sitten on vaan psykologinen vaikutus purrut :D





Mä lähen jatkaa noiden seurailua, ihanaa sunnuntaita!

- Onnellinen Hellu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi!