Lauantaina sain villin idean. Ulkoilutan kanoja silleen niiku oikeesti! Eikun ovi auki ja odottelemaan rohkeimpia ulos häkistä. Elisa sieltä rohkeana tyttönä ensimmäisten joukossa taapersi ulos. Loput perässä. Eka kerralla en muka tohtinut kauaa pitää niitä "irti", mutta sitten eilen sunnuntaina päästin kanat ulos uudestaan. Taidan jatkaa tänäänkin samaa rataa. Kanat nauttivat vihreästä uudesta ruohosta. Ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella!Kanojen hakupaikan emäntä kertoi, että kanat rakastavat styroksia. Pitää paikkaansa. Rakennussälää oli jäänyt kontin kupeeseen ja siellä muutama papana styroksia oli mukana. Kukko ilmoitti tytöille hyvin vakavalla äänellä että täällä! Täällä on huippujuttu! Piti hätistellä pois ja painelivat kontin alle. Hetken jo säikähdin, että sinne jäävät linnut. Osasivat tulla kuitenkin toista kautta pois alta. Kanat sai kohtuullisen helposti takaisin häkkiin hätistelemällä ja potpottamalla niille. Kovasti olisi navettakin kiinnostanut, mutta sinne en antanut mennä.
Illalla ulkona ollessa kanojen jo ollessa unten mailla (kello ehkä jopa 19:00) kuulin tömähdyksen kontin sisältä ja pitihän se lähteä katsomaan, että mikä siellä mekkaloi. Joku kanoista oli päättänyt tehdä munan orrelta (jälleen) ja Elisa sitten vauhdilla sitä mätti naamaan. Siis raakaa kananmunaa. Näytti olevan herkullista.
Elisalla ja Herra Hartikaisella on molemmilla niskassaan pieniä kaljuja kohtia. Näin kanaharrastuksen aloittelijana mietin, kuuluuko nuo siihen sulkasato-asiaan, vai nokkiikko joku tosissaan noiden niskat paljaaksi.. Ei siis mitään älytöntä läikkää, mutta huomaa että sulkia puuttuu.
Tänään kotiin tullessa kanat olivat päiväkylvyssä. Huvittavan näköistä touhua kun kuopiivat tuolla hiekassa :)Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Mukavaa alkanutta viikkoa!
- Hellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi!