Kuulumisia liki kahdelta kuukaudelta, varaudu pitkään tekstiin :D

Ohhoh, onpa viime kirjoittelusta aikaa! Viimeksi on kirjottanut siskonpoika Aksu ennen joulua. Mä en oo siis päivittänyt edes joulukuulumisia, höh! Nyt tulee piiiiitkä kirjoitus, joka sisältää joulua, ruokaa ja vähän kanojenkin kuulumisia.
Lähdetään siitä sitten vaikka kuvin liikkelle (mä tiiän, tylsäähän se on näin tammikuun viimeinen päivä kattella joulukuvia...). Ja mä tiiän, meni överiksi. Mutku mä oon niiiin jouluihminen!

Mä tykkään laittaa tämän meidän kodin sydämen, elikkäs keittiön, elikkäs pirtin hyvinkin jouluiseksi. (ps. kuvassa näkyy vasemmalla kokin naulakko, jota kauan olen toivonut ja vuonna 2014 sen viimein löysin).

Joulua me vietettiin perheeni kesken, meillä saunotiin ulkosaunassa ja syötiin melkoisen reippaasti jouluruokia... Ihana joulu oli meillä, kaikki rakkaat ympärillä <3 Siinä joulukuulumiset, huh hah hei!

Seuraavaksi seuraa pari munakuvaa.. (kanalan omistaja saa viljellä munahuumoria, mulle on kerrottu)

Mä oon monesti miettinyt, kun munanettiläisille (facebook-ryhmä) tulee aina välillä niitä "minimunia", että tulispa meillekin. No sitten yhtenä aamuna odotti tällainen pesässä, minusta aika valtavan suloinen! Kuvassa vertailuna meidän normaalin kokoinen muna. Muna oli ihan tavallinen sisältä, minikoossa oli vaan koko setti, valkuaisineen, keltuaisineen.

Siinä ne seisoo!

No ja sitten, arvatkaa mitä! Talvipäivän seisauksen aikana munat saa "seisomaan" (kyllä, tätä termiä käyttivät), eli pysymään pystyssä. Tämän luin jälleen munanetti-ryhmästä ja pakkohan se oli kokeilla. Ja niin vain kävi, että nehän sai pysymään pystyssä! Huusin miehelle olohuoneeseen, että "tuu kattoo, mä sain munat seisoo pöydälle!". Tuli se kattoo, hölmistyneenä  ja vähän arveli ettei tämä nyt talvipäivän seisauksesta johdu. Se testattiin yhtenä toisena päivänä, ei seissy ei.

...ja siinä!

Mulle kävi niin, että hain yhtä mielenkiintoista työpaikkaa tuossa taannoin ja sain sen. Aloitan siis 2.2.2015 uudessa työpaikassa, lähempänä kotia on tämä työpaikka, työmatka lyhenee kiitettävät 45km vuorokaudessa (!). Sitä ennen on minunkin kuitenkin hetki levättävä ja olenkin tämän viikon lomalla ollut. Maanantaina näin ystävää (joka asuu lähes naapurissa, eli 10 km päässä) ja suunniteltiin Tallinnan reissua. Tiistaina treffattiin isosiskon kanssa päiväseltään ja käytiin illalla koko siskokopla (3 siskoa) myös tervehtimässä rakkaita iskää ja äitiä. Samalla kävin laittamassa iskälle neulat ja magneetit korviin. Mä kävin joku aika sitten viiden pisteen korva-akupunktiokouloutuksen ja tätä olen saanut harjoitella mukavasti mm. iskän korviin. Ja sillä on saatu mieluisia tuloksiakin! Jeij!

Loppulomaa olen viettänyt kotona rauhallisissa merkeissä, nukkunut "pitkään" ja ollut ihan hirveen energinen! (Päätin muuten lopettaa karppaamisen, koskapa se ei tulevassa uudessä työpaikassa tule onnistumaan esimerkkiruokailun vuoksi.) Ja siksi ja myöskin siksi että meillä on uuden uutukainen liesi, mä oon leiponu ja laittanut ruokaa ja touhunnu keittiössä niin paljon että maaniseksi voisi joku diagnosoida.. Ehkä oonki. Koskapa oon tehny välissä lumityötki, kolmena päivänä peräkkäin!

Tästä mä lähdin keittiössä liikkeelle: Mulla on iskältä alunperin saatu ruisleivän juuri ollut pakkasessa ja siitä on kerran äitin kanssa leivottu meillä. No otin sen sulamaan ja elvyttelin sen (2-3vrktta lämpimässä paikassa lisäillen jauhoja ja vettä). Sitten kolmen vuorokauden päästä pääsin leipomaan sen leiväksi. Suola jäi vajaaksi leivästä eikä nyt ihan muutenkaan ollut ihan niin huokoista kuin olisin toivonut, mutta ihan hyvä leipä! Tein pari limppua ja pari reikäleipää. Pakkaseen meni osa leivistä, periaate oli ettei kaupasta osteta leipää nyt lähiviikkoina. (Varulta mies toi kuitenkin käskystäni leipää kaupasta, kun olin epävarma tän onnistumisesta.)

Sitten mä jatkoin seuraavana päivänä (ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana...). Silloin vallan innostuin taas keittiöhommista. Oikeesti, ihanaa! Mulla ei ole ollut muka aikaa tähän ja mähän tykkäänki tästä ihan älyttömästi! 

Meillä on menossa ns. "pakkasviikot", eli pakkasesta kaikki ruokatavarat käytetään ennenkuin kaupasta tuodaan tilalle mitään (tähän on kaksi syytä: 1. helmikuun rahatilanne, työpaikan vaihdos tuo tullessaan yhden rahattoman kuukauden ja 2. melkoisen iso sähkölasku tuli meille ja navetassa on meillä iso, vanha arkkupakastin joka on syönyt varmaan ison osan sähkölaskun loppusummasta ja se piti saada tyhjäksi). Muutenkin meillä halutaan käyttää kaikki raaka-aineet hyväksi ettei yhtään mitään menisi hukkaan. Tosi harvoin menee kun on koirat ja kanat. Meillä on myös tehty ruokalistasuunnitelmaa seuraavalle kahdelle viikolle, näkyy kukkarossa sekin. Kaupassa käytiin edullisesti, kun listat oli tehty valmiiksi, ei tullut heräteostoksiakaan niin herkästi!

Siitä se ajatus sitten lähti.. Löysin pakkasesta joulutorttuihin ostettua lehtitaikinalevyä ja jääkaapista pilalle menossa olevaa pekonia. Siihen vähän riisiä keittelin kaveriksi sekä pari munaa omasta takaa. Pikkubonusta toi pikku määrä jauhelihaa jota pihistin jauhelihakeiton tarpeista. Koko setti uuniin isoksi lihapiirakaksi rakennettuna ja avot!, oli hyvää. Siinä sivussa tein jauhelihakeiton, johon laitoin (jauhelihan lisäksi) porkkanan, lantun ja perunan kaveriksi pakkasesta herne-maissi-paprikaa. Pilkoin lanttua ja porkkanaa liikaa, joten tein niistä uuniskasviksia seuraavan päivän riistakäristyksen kaveriksi. Uunikasviksiin laitoin hunajaa ja öljyä sekä suolaa. Lopuksi tein vielä omin pikku kätösin poimimistani mustikoista soppaa. Hyvvää oli sekin.

Sitten seuraavana päivänä mä halusin tehdä marjapiirakkaa. Helppoa sellaista. Tarpeet löytyi pakkasesta ja kotoa lukuunottamatta kermaviiliä. Laitoin tähän puolukoita ja mustikoita. Tämä oli helppo valmistettava ja ihan sairaan hyvää!

Ohjeen nappasin täältä: http://leivontaarakkaudella.blogspot.fi/2013/11/nopea-sekoitettava-kermaviili.html

Tätä piti laittaa heti pakkaseen ettei tuu syötyä kaikkea kerralla :)












Niin tuli seuraava päivä. Kaalilaatikon tekoon ja ohessa taas leivotaan! Lanttua jäi jauhelihakeitosta ja uunikasviksista huolimatta. Pakkasessa oli kuin tilauksesta possunkylkeä (ostin kerran alennuksesta pakkaseen lihoja). Ruisjauhojakin oli jäljellä ruisleivän teosta. Siispä kokeilemaan asiaa, jota en ole koskaan tehnyt; lanttukukkoa. Mielessäni oli iskän tekemän lanttukukon maku ja sitä haettiin tässäkin.

Alkupaiston tein sähköuunissa, mutta 5 tuntia muhittelin tätä aarretta puu-uunissa ja siihen päälle muut rituaalit pyyheliinoista jne.





Ja kuten iskä on opettanut, lämpimän kukon päälle voita ja suuta kohti. Ai että piti olla hyvää! Mainittakoon, että tein vielä samalle iltaa vadelma-mustikkasoppaa, kun mustikkasoppa läheni loppuaan. Huomattiin että sehän on vallan hyvää rahkan, murojen jne kanssa.

Kuvassa Ikean leikkuulauta tekee vähän rajun kontrastin muuten niin kauniiseen kukkoon. :D








No sitä lanttuahan jäi vieläkin! Tänä aamuna päätin käyttää sen vielä loppuun, ettei mene huonoksi. Annoin itselleni tulla kirjakerhosta
"Kinuskikissan helpot suosikit"-kirjan, josta löysin lanttupiirakoiden ohjeen. Mähän en ole koskaan tehnyt itse myöskään karjalanpiirakoita, paitsi äitin kanssa pienenä. Voin kertoo että tämä on kokeilemisen arvoinen resepti! Hyviä nämäkin siis. Näitäkin menee pakkaseen ettei tule kaikkia syötyä kerralla.
Huomenna jos leipoisi vielä sämpylöitä ja tekasis vaikka vispipuuroa :D









Nyt kanala-asioihin. Kanoilla on ollut hyvät olot. Liian hyvät. Sen totesimme mm. sähkölaskussa. Meillä on siellä ollut siis (tää on ihan järkyttävää...) kaksi lämpölamppua, termostaattilämmitin (jonka arveltiin olleen epäkunnossa aiemmin tai että tehot ei riitä) ja sitten vielä öljylämmitteinen lämpöpatteri. Patteri oli ensin eteistilan puolella, mutta kun asteet jäähtyivät ulkona -30, niin kanojen vesi meni jäähän ja patteri sen seurauksena kannettiin sisälle. Alkoi vesiastia pysymään sulana. Sitä patteria on sitten pidetty päällä isommalla tai pienemmällä teholla, riippuen kuinka kylmää ulkona on ollut. 

Kanalan elämää tammikuussa 2015

Nyt onneksi lauhtui ja patteri on voitu ottaa pois päältä. Ensi talveksi tilaan vesiastian lämmittimen, tulee ehkä halvemmaksi..
Lunta on tullut kiitettävästi (!) ja se on toiminut osaltaan eristeenä nyt ympäröidessään konttia. Tänäkin aamuna on kontissa ollut 7 astetta lämpöä sisällä ulkona ollessa -4 astetta pakkasta. Ensi kesän hommia on siis lattian kunnollinen eristäminen. Ja katon paikkailu, sillä huomasin tänä aamuna että katto vuotaa. Tosin eteisen puolelle onneksi.

Kanat on myös ruokailleet erittäin hyvin. Olen niille aika hyvät sapuskat kantanu nokan eteen. Sitten luin munanetistä että jonkun kana oli kuollu siihen kun sillä oli niin paljon rasvaa sisäelinten ympärillä, tms. Siihen loppui kanojen juhlaruokailut. Nyt ovat saaneet jauhovelliä, johon on sekoitettu kasviksista tulleet keitetyt hävikit (perunan-, porkkanan- ja lanttujen kuoret) ja kaurahiutaleita. Anopilta on lisäksi saatu leipiä, joista riittää kanoille pitkäksi aikaa.

Alla muutama tilannekuva lumisesta hönttikoiristamme Uunosta ja Macystä.

Lunta on paljon. Kohta ei kanalasta ulos meinaa nähdä..

Olen lukenut, että joidenkin kanat ulkoilee talvisinkin. Juuei meillä. Yritin silloin houkutella niitä ulkoiluun lumien tultua ja nyt taas uudestaan kun on ollut lauhaa, mutta ei. Käyvät kurkkaamassa ovelta kyllä mutta ei elettäkään että astuisivat lämpömajastaan ulos. Vaikka niille polkua tein häkkiinkin. Ihmekkös tuo toisaalta, tämä kanalanemäntä on lämmittänyt tilat niin lämpimiksi, että en haluais itsekkään sieltä ulos. Vielä tuosta kanalan lämpötilasta; meillä oli tässä jokin aika sitten tilanne, että olin pari päivää itsekseni kotona. Kävin töissä enkä liiemmin olut kotona ja pirtin lämmitys jäi vähemmälle... Nooh, sisällä oli meillä yksi aamu 14 astetta. Kanalassa 10. Että silleen.

Ihanaa uuden alkua ja suurkiitos jos kiinnostuit lukemaan koko pitkän tekstin loppuun asti. Lupaan ettei näin pitkiä kirjoituksia tule jatkossa :D
- Hellu